"Oi muistatko kaukaisen tunturimaan,niin jylhän kauniin ja loistokkaan? Sen lumihuiput niin hohtavaiset,sen purot,kosket nuo kuohuvaiset,sen tunturjärvet ja sammalaavat ja nevat kertovat meille laajat : Tää on Lapinmaa,tää on Lapinmaa

Ken nähnyt sun,ihanan Lapinmaan,kun kesä kerkee käy kukkimaan,kun valkojoutsen taas saapuu sinne,halk´öiden kirkas on tuntur´rinne,niin ihmevalos jo sieluun siirtyy ja kauaks ainaiseks sinne piirtyy,oi sä Lapinmaa!"

Yksi viikko pienen pienessä kelomökissä asuen ja Sallatunturin rinteitä tarpoen teki ihmeitä.Sielu ja mieli puhdistuivat ja virkistyivät,ahdistus hävisi ja nyt tuntuu niin hyvältä aloittaa syksyinen arki.Etukäteen kovasti odotin tätä reissua,joka suuntautui omille juurilleni,lapsuuteni maisemiin,sinne missä olin ensiaskeleeni ottanut,kouluni aloittanut ja nuoreksi varttunut.-Paljon muistoja,raskaitakin,mutta päällimmäisenä kuitenkin ne hyvät asiat,jotka ovat antaneet perustan koko elämälle, kantaneet ja ohjanneet tähän päivään asti.