Eli,että matkakäsityönä olleet "Vanhan herran juhlasukat" jäivät haaveeksi.Syy oli yksinkertaisuudessaan se,että valkoinen kuviolanka unohtui kotiin.-Jotain hyödyllistä sentään sain aikaiseksi.Kokosin pudokkaat  vanhan omenapuun juurelta ja siinä näkyvät kuvassa kauniina kekona.Pian tulevat nälkäiset valkohäntäpeurat pureskelemaan syysvitamiininsa.Saavat tänä syksynä todella hyvälaatuisia,lähes virheettömiä,mutta ihmisen suuhun  vuosien saatossa karvaan makuisiksi muuttuneita omenoita.

Sitten vähän nostalgiaa.Joskus meillä oli iso koti,jossa oli paljon ikkunoita,joihin virkkasin erilaisia verhokokonaisuuksia.Ensimmäisessä kuvassa on toinen kappale salusiiniparista ,jotka virkkasin alunperin keittiöön.Nyt toinen on kappana kesämökin tuvan ikkunassa. ja toinen kotikeittössä.-Toisessa kuvassa leveä ruusukappa,joka on nyt löytänyt paikkansa kesämökin vierasmajassa "Nostalgiassa."Alunperin virkkasin näitä kolme  vanhan talon salin ikkunoiden kapoiksi..Nostalgiaan olen kerännyt monenlaista käytössä  ollutta entisistä kodeistamme ja periaatteeni  on,että mahdollisimman vähän uutta.Vuodet vierivät,mutta muistot kulkevat mukana.