Keväällä 1990 lähdin mukaan mieheni työmatkalle pohjoismaiseen kokoukseen Tanskalle kuuluville Fär-saarille.Noilla Pohjanmeren jylhien vuorten ja kivikkoisten kallioiden saarilla oli maisema hyvin autio.Puita vain vähän ja nekin harvat joidenkin talojen pihoilla kituliaasti kasvavia.Pohjakasvillisuuskin oli niukkaa.Vihreitä laidunmaita ei ollut.Pääelinkeinoja merenkulku, kalastus ja lampaiden hoito.Lampaat käyskentelivät taitavasti jyrkillä ja arvaamattomilla vuorten rinteillä ja kai jotain syötävääkin löysivät.Fär-saarten villa on hyvälaatuista ja arvostettua.Sitä minäkin sieltä tuliaisina (itselleni) toin.- Tänään -17 vuoden jälkeen - löysin lankavarastojen uumenista yhden pussukan eli pari vyyhtiä ruskeaa ja harmaata villalankaa sekä malliksi ostamani neulotut tossut.-Vaikka ovat marinoituneet vuosia,niin hyvin olivat säilyneet.Ei ollut koi syönyt eikä ruoste raiskannut.
Tässäpä taasen yksi puikoille pääsyä odottava materiaalipaketti.Kuinkahan monta niitä jo onkaan? Voin teitä nuorempia neulojia lohdutella tulevaisuuttanne ajatellen:"Älkää murehtiko miten sitten joskus eläkkeellä saatte aikanne kulumaan.Ei tule aika pitkäksi.Ufoja ja yllätyslöytöjä varmasti riittää".
Kommentit