Asuin 90-luvulla vanhassa talossa,jossa oli isoon kivinavettaan kunnostettu pikkunavetta.Sinne hankin kymmenen kanaa,kaksi lammasta ja talven yli hoidokkeina oli mm. angorakaneja.Viime mainitut olivat  naapuruston pikkutyttöjen lemmikkieläimiä,jotka jätettyaään oman pihamaansa kesähäkit,siirtyivät meille talvikotiin.Tyttöjen kanssa tapasin viikottain partion merkeissä sudenpentuilloissa ja siellä syntyi ajatus "navettapartiosta."Tytöillä oli parittain hoitovuorot,mikä tarkoitti sitä,että vuorollaan he kävivät navetalla keräämässä munat,ruokkimassa kanit ja ulkoiluttamassa(!) ja sukimassa(!) lampaat."Lampaat oppivat pian kulkemaan talutushihnassa ja herättivät kylällä melkoista hämmästystä.Jouluevankeliumiesityksissä meillä oli  myös nämä "oikeat"lampaat.-Löysin jokin aika sitten tuon navettapartion aikana kirjoitetut raporttivihkot.Niitä ehti kertyä monta.Oli mukava lukea.Tuli kyllä tippa silmään.Niin monia yhteisiä muistoja noiden ,nyt yli kaksikymppisten,tyttöjen pikkuraportit toivat elävästi mieleen.Anne,yksi tytöistä,on jo siirtynyt taivaan kotiin.Hän menehtyi pahassa autokolarissa aikuisuuden kynnyksellä.

Yksi navettapartiolaisten hoitolampaista oli " Emmi-neiti",jonka itse keritsimme ja pesimme villat.Kehruutaitoinen naapurin Kaarina-emäntä kehräsi villat langoiksi.Kuvassa on se lanka,mikä vielä on jäljellä.Joku olisi halunnut ostaakin sitä,mutta en jotenkin vain raaski myydäEihän sille voi määrätä hintaa!Nuo sukat siitä hiljattain kudoin.Lankoja vain katselen ja hypistelen käsissäni.Kohta varmaan koi syö ne.Monet rakkaat muistot kulkevat noissa kerissä mukanani.