Joitakin aikoja sitten tulin kotona maininneeksi,että syyskuun 12. päivänä tulee kuluneeksi täydet 5 vuotta siitä,kun kirjoitin ensimmäisen kirjoituksen tähän blogiin. Isäntä oli painanut näköjään päivän mieleensä. Kun tänään tulin kotiin seurakuntamme merimieskirkkopiiristä,odotti keittiön pöydällä pieni salaperäinen laatikko :

Nam,nam! Nyt meillä kahvitellaan paikallisen konditorian herkuilla.

Kiitos isännälle tästä ja siitäkin,että hän melkeinpä hoputtaa minua tietyissä tilanteissa lankakauppaan,koska (hänen sanojaan siteeraten) : Langat ei saa loppua !